Euro

Euro (€, EUR) on toiseksi suurin varantovaluutta Yhdysvaltain dollarin jälkeen. Tämä maailman nuorin valuutta otettiin käyttöön käteistä rahaa korvaavissa rahoitustransaktioissa vuonna 1999, ja käteinen raha tuli saataville kolme vuotta myöhemmin.

Yhdeksäntoista Euroopan unionin jäsenvaltiota ja kymmenen muuta maata maailmassa käyttävät euroa virallisena maksuvälineenä. Useat muut EU:n jäsenvaltiot, kuten Bulgaria, Kroatia ja Romania, aikovat pian siirtyä käyttämään tätä valuuttaa virallisella tasolla.

Historia

Euroon siirtymistä edelsi Euroopan unionin perustaminen, kun Maastrichtin sopimus tuli voimaan sen allekirjoittamisen jälkeen vuonna 1992. Sopimus vahvisti tarpeen luoda yhtenäinen valuutta vastaperustetun Euroopan unionin alueelle. Euro sai nykyisen nimensä vuonna 1995 Euroopan komission virallisen hyväksynnän jälkeen. Maastrichtin sopimuksessa määriteltiin kriteerit, jotka EU:n potentiaalisten jäsenten oli täytettävä päästäkseen unioniin ja ottaakseen euron yhtenäisvaluutaksi.

Euron käyttöönoton ehdot ja tosiseikat eivät sopineet kaikille sidosryhmille. Yhdistynyt kuningaskunta ja Tanska liittyivät EU:n jäseniksi, mutta pyysivät poikkeuksia uuden valuutan käyttöönotosta. Seuraavana oli Ruotsi, joka järjesti ei-sitovan kansanäänestyksen, jossa ruotsalaiset kansalaiset pääsivät valitsemaan kruunun käytön.

Euron käyttöönotto Baltian maissa viivästyi väliaikaisesti, koska maat eivät täyttäneet Maastrichtin sopimuksen kriteerejä täysin. Viro oli ensimmäinen maa, joka sai taloutensa kriteerien mukaiseksi. Yhtenäinen euro otettiin siellä käyttöön vuoden 2011 alussa. Latvia liittyi euroalueeseen vuonna 2015.

Useat muut EU:n jäsenvaltiot (Puola, Tšekki ja Unkari) käyttävät edelleen omia valuuttojaan eivätkä aio siirtyä euroon.

Yhteinen eurooppalainen valuutta kiinnostaa viittä EU:n ulkopuolista maata, jotka ovat valinneet euron maksuvälineeksi: Vatikaani, Andorra, Monacon ruhtinaskunta, San Marinon tasavalta sekä Saint-Pierre ja Miquelonin alueellinen yhteisö.

On viisi muuta maata, joissa euroa käytetään erilaisissa rahoitustransaktioissa, vaikka sitä ei ole virallisesti otettu käyttöön: Ranskan merentakaiset alueet Saint Barthélemy ja Saint Martin, Britannian merentakaiset sotilastukikohdat Akrotiri ja Dhekelia sekä kaksi Balkanin valtiota, Montenegro ja Kosovo.

Suunnittelu

Euroseteleiden liikkeeseenlaskun hoitaa Euroopan keskuspankki. Se on yhteistyössä EU:n jäsenvaltioiden keskuspankkien kanssa muodostanut kokonaisen pankkijärjestelmän, joka hoitaa kaikki yhtenäisvaluutan liikkeeseenlaskuun ja kierrätykseen liittyvät asiat.

Setelit

Tällä hetkellä liikkeessä on kaksi setelisarjaa, joiden nimellisarvot ovat 5, 10, 20, 50, 100, 200 ja 500 euroa. Ensimmäinen sarja laskettiin liikkeeseen vuonna 2002, ja sen on suunnitellut Robert Kalina. Toisen sarjan, jonka on suunnitellut Reinhold Gerstetter, liikkeeseenlasku kesti useita vuosia, vuodesta 2013 vuoteen 2019.

Molempien sarjojen seteleissä on sama kuvio: etupuolella on ikkunoita ja takapuolella siltoja. Ikkunat valittiin symboloimaan eurooppalaisten avoimuutta maailmalle, ja sillat symboloivat viestintää ja yhteistyötä. Setelin vasemmassa kulmassa on sininen EU:n lippu, jonka keskellä on 12 tähteä, jotka symboloivat EU:n maita. Valuutan nimi on kirjoitettu latinalaisilla ja kreikkalaisilla aakkosilla – EURO ja ΕΥΡΩ.

Turvalangat, joissa on toistuvat numerot, jotka ilmaisevat setelin arvon, ovat setelin etupuolella vasemmalla. Holografiset nauhat ovat oikealla.

• 5 euron seteli (ensimmäinen sarja) on harmaasävyinen seteli, jonka etupuolella on Riemukaari ja takapuolella Euroopan unionin kartta sekä antiikin vesijohdin. Setelin koko on 62 mm x 120 mm, ja siinä on kuvattu klassisen arkkitehtuurin tyyliä.
• 10 euron seteli on punainen seteli, jonka etupuolella on romaanisen arkkitehtuurin tyyliä edustava kaari ja takapuolella silta ja kartta. Setelin koko on 67 mm × 127 mm.
• 20 euron seteli on sininen seteli, jonka koko on 72 mm × 133 mm ja joka on suunniteltu goottilaisen arkkitehtuurin tyyliin. Setelin etupuolella on ikkuna ja takapuolella silta.
• 50 euron seteli on oranssi ja sen tyyli on renessanssia. Sen etupuolella on ikkuna ja takapuolella silta ja Euroopan kartta. Setelin koko on 77 mm × 140 mm.
• 100 euron seteli on vihreä ja sen tyyli on barokki. Sen koko on 82 mm × 153 mm. Sen etupuolella on kaari-ikkuna ja takapuolella silta ja kartta.
• 200 euron seteli on kelta-ruskea seteli, joka on suunniteltu jugendtyyliseksi teräs- ja lasityyliseksi. Sen etupuolella on portti ja takapuolella silta ja kartta. Setelin koko on 82 mm x 153 mm.
• 500 euron seteli on violetti seteli, joka on suunniteltu modernin arkkitehtuurin tyyliseksi. Sen etupuolella on osa rakennuksen julkisivusta ja takapuolella silta ja kartta. Setelin koko on 82 mm x 160 mm.

Toisen sarjan ulkoasu on lähes identtinen ensimmäisen sarjan kanssa. Ainoa ero on valuutan nimi, joka on lisätty vielä yhdellä kirjoitusmerkillä. Seteleissä on nyt kolme kirjoitusmerkkiä nimelle ”euro”: latinalaiset, kreikkalaiset ja kyrilliset, mikä liittyy Bulgarian liittymiseen EU:hun.

Sarjanumeron edessä on aina latinalainen kirjain, joka ilmaisee setelin liikkeeseenlaskijamaan. Tämä kirjain ei kuitenkaan yleensä vastaa maan nimeä. Esimerkiksi Itävalta on merkitty kirjaimella N, Espanja kirjaimella V ja Saksa kirjaimella X.

Kolikot

Pienet kolikot ovat saatavilla monina eri nimellisarvoina, kuten 1c, 2c, 5c, 10c, 20c, 50c, 1 € ja 2 €. Näiden kolikoiden kysyntä riippuu maiden hinnoittelupolitiikasta. Suuremmat pienet rahamäärät – 50 senttiä, 1 euro ja 2 euroa – ovat eniten käytössä maissa, joissa hinnat ovat jaollisia 5 sentillä. Muissa maissa 1 ja 2 sentin kolikot ovat yleisempiä.

Eurokolikoiden ulkonäkö vaihtelee sen mukaan, missä maassa ne on laskettu liikkeeseen. Kaikissa kolikoissa on kuitenkin yhteinen kääntöpuoli, jossa on kolikon nimellisarvo ja Euroopan kartta.

Euron liikkeessä ympäri maailmaa

Tämän valuutan käteisrahan liikkeessä on 950 miljardia euroa, mikä tekee siitä maailman toiseksi suurimman valuutan Yhdysvaltain dollarin jälkeen. Lisäksi euro on toiseksi eniten käytetty valuutta erilaisissa rahoitustransaktioissa, joiden volyymi on 35 %.